Näin se aika vierähtää rivakasti, kun on kivaa...

Jatkuva ajanpuute on vaivannut minua viime aikoina kovasti. Vaikka en työskentele valtion leivissä, ison yhtiön palveluksessa, enkä edes ulkopuolisella työnantajalla, on oravanpyörä tuttu ja stressi uskollinen seuralaiseni. Yksityisellä ja yrittämisen saralla.

Ehkäpä poden työtätekevän äidin syndroomaa jolloin riittämättömyys on maailman palkka! Jaetaanpas hieman näitä tehtäviä.

Kolme lasta pyöräyttäneenä saisin päivät kivasti kulumaan - joskin välillä myös yöt - ihan vain olemalla äiti. Lastenhoitajana, terveydenhoitajana, psykologina, satutätinä, kylvettäjänä, ravintoterapeuttina, garderobin hoitajana, lohduttajana, opettajana, ystävänä ja vihollisena. Ei loppuisi tekeminen koskaan kesken. Laskutettavia työtunteja riittäisi ja saisin vielä vaarallisen työn lisän palkan päälle! Toisaalta vähintään kahdeksan tunnin työpäivän saisin täyteen jos heittäytyisin ainoastaan tämän huushollin taloudenhoitajaksi. Viikonloppuisin tulisi tästäkin hommasta roimasti ylityötunteja! Puutarhurinakin täyttäisin ainakin keskiverto kaupunginpuutarhurin päivän työtunnit. Yksityiselläkin puolella työllistäisin itseäni näillä rikkaruohomäärillä ainakin osa-aikaisena. No sitten löytyy vielä omakotitalo-asujan remonttipuuhat ja nikkaroinnit joita tässä 25v. vanhassa talossa on kertynyt useamman kuukauden urakan verran.

Jaa, niin kai tuolle miehelleenkin pitäisi hiukan aikaa suoda, mutta sen näkisin kuitenkin ihan lomailuna. Kerran viikossa iltalomilla käytäisiin elokuvissa ja syömässä ja taidenäyttelyissä - hups, nyt lipsahti oman ajan puolelle - mutta siis ainakin syömässä hyvin ja miksei juomassakin hyvin. Kerran kuussa pieni viikonloppuvapaa veisi meidät kaupunkilomalle johonkin jännittävään uuteen ympäristöön ja pari kertaa vuodessa voisi matkustaa pidemmällekin!

Tulikin tuossa mainittua jo se oma aika. Sehän on tärkeää, vai kuinka? Naistenlehdissä lääkärin vastaanottotiloissa sanotaan niin! 'Ottaa omaa aikaa...' No sen viettäisin ystävien kanssa puhelimessa, kaupungilla, ravintoloissa, konserteissa, taidenäyttelyissä ja teatterissa. Shoppailisin kaikessa rauhassa myös - todennäköisesti ilman ystäviäni - K-raudassa, Biltemassa ja Hong-Kongissa puhumattakaan oman alani erikoistyökaluliikkeistä! Näitä shoppailuvinkkejä ei muuten sitten löydä niistä naistenlehdistä... Nauttisin täysin siemauksin!

Nämä edellisethän kattavat vain työn ulkopuolisen elämän. Yksitysyrittäjänä olen työpaikkani pomo, mutta en aina alaisteni keskuudessa pidetty sellainen. Olen myös duunari, mutta välillä kohtuuttoman saamaton. Toisaalta en valita työ-ajoista enkä vaadi ylityökorvauksia, josta palkanmaksajana ilahdun! Olen markkinoinnista vastaava ja asiakassuhteiden luoja ja ylläpitäjä. Parhaani mukaan. Olen hankintapuolella sekä myynnissä. Laaduntarkkailijana aiheutan duunarille päänvaivaa, mutta pomo on tyytyväinen. Olen vastuussa myös... noh, kaikesta.

Tässä tämä tuorein vuodatukseni. Minulle on tärkeää, että tämä myös tulkitaan vuodatuksena. Se on eri asia kuin valitus. Elän onnellisena ruuhkavuosieni keskellä. Vaikka aina ei koti ole tiptop, enkä ehkä muista lasteni kaikkien kavereiden synttäreitä ajoissa, vaikka nurmikkokin rehottaa leikkaamattomana ja talon maalit rapisee. Vaikka sitä sun tätä on elämässäni rempallaan. Kun tekee sataa asiaa yhtäaikaa, ei kaikki voi aina onnistua. Toisaalta aina joku niistä sadasta kuitenkin onnistuu!

Annan itselleni anteeksi tekemättömät työt. Kiitän itseäni hyvin tehdyistä töistä.
Elän täyttä elämää.